Message

Jaana, 19 November 2008
 Costa Rica, Ciudad Colon

Jolkottelua kahviviljelmien katveessa

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

KURKKAA MAAILMANMAKUISEEN VERKKOKAUPPAANI OSOITTEESSA http://www.muzungucrafts.com

Sieltä löytyy kaikkea jännittävää, mitä muilta mantereilta on mukaan tarttunut!!

(Pahoittelut vakilukijoille tästä jokakertaisesta mainospläjäyksestä, mutta sivuilla viuhahtaa niin paljon sellaisia kävijöitä, jotka eivät asiasta tiedä mitään, joten mainostilaisuus on käytettävä hyödyksi !)

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *



Hiio hoi!!

Mä oon niin intopuikerona, kun nyt on tosiaan varmistunut Vilin saapumispäivä! Joulukuun 6.päivä, eli itsenäisyyspäivänä ja vaavin nimenantajisina tuloo ukkeli tänne meitin Costa Rican kotiin! Jeejeejeee!!! Ja kotikin on tosiaan löytynyt, täältä samaisilta kulmilta missä nyt asun, Ciudad Colonista. Talo on aivan uusi ja siinä on 4 asuntoa. Sain valita niistä mieleiseni ja kivan yläkerran kulmahuoneiston nappasinkin meille <3 Siinä on kaksi makuukammaria (emmehän me nyt suinkaan voi samassa huoneessa yöpyä ) ja kiva kitseni. Oon aivan intonaintonaintona ku saadaan elellä täällä yhdessä uu uu uuuuu!! Sitte ei kauaa nokka tuhisekaan, kun Mirkka suhaa tänne ja siitä vielä vähemmän tuhinaa, niin Riikka ja Jola säntää riemuksemme!! Huhhuh!!! Mikä joulu! Mikä uusivuosi! Mahtavaa!!!! Ja ennen kun kyseiset vieraat ovat edes ehtineet poistua maasta, saapuu iloksemme Muzungu Craftsin ansiokkaat ylläpitäjät Killi ja Pilli!! Mikä meno ja entäs sitte se meininki!!! Woohoooooooooo!!!

Elo täällä on ollut viime viikot vallan työntäyteisiä, en oo oikeen ehtinyt kuulkaa danssaamaankaa . Ensinnäkin duunia väännetään joka päivä puoli viiteen, kunhan sitä tuolta kaukaiselta kampukselta on päässyt kotiin / ihmisten ilmoille, lyö tiuku jo viittä. Sitten on riemunani taas ollut gradunperkeles (kommentit sain vihdoin ja viimein, piti aivan rääyn kanssa odotella – perhana ku menee aikaa hukkaan, ku ei voi tehdä mitään, kun pitää saada ensin hyväksyntä, että oikeilla jäljillä ollaan…) ja lisäksi Muzungupuuhastelu on vienyt aikaa niin uusien tuotteiden-, sivujen (ei)toimivuuden-, päivitysten- kuin myös mainonnan osalta. Lisäksi olen alkanut ottaa myös yksityisespanjan tunteja. Homma etenee mukavasti. Just bussissa yksi tyttö sanoi, ettei ole kehittynyt espanjassa lainkaan täällä olon aikana. Ite kyllä uskallan väittää muuta. Ihan helevetin hankalaa se kyllä on, mutta oon pystynyt jo hoitaan mm. pankkiasioita ja bussilippuasioita ja puheluita espanjaksi. Paljon on elekieltä käytössä, mutta ei sen väliä, askel askeleelta kohti sujuvuutta. Innolla oottelen sitä aikaa, kun ei oo enää harjoittelua, vois vetäistä kunnon superintensiiviset kurssit, jotta paranis kielitaito.

Tapasin viime viikolla erään suomalaistytön, Meten ja vahingossa kaksi suomalaislukiolaista . Mette oli löytänyt mut Facebookista yhteisen tuttavamme kautta ja ehdotti tapaamista. Huikeeta, että ollaan oltu samassa AIESECsemmassa JKLssä vuonna 2005, het ku olin palannut Ugandasta ja tavattuamme Mette sanoi muistavansa mut! maailma on piäni!!! Hän on täällä naimissa ticon kanssa ja heillä on pieni puolitoistavuotias pitämässä menoa yllä ja toinen nappula mahassa kasvamassa. Oli tosi kiva rupatella, ihanan oloinen ihminen <3 !! Lukiolaiset taas tapasin, kun olin pomoni Dominicin kanssa United World Collegella töiden puolesta. Se on käytännössä IB-lukio, ja näitä United World Collegeja on kymmenkunta ympäri maailmaa. Yksi kaveri UPeacelta on käynyt sen muinoon Hongkongissa. Täällä oli opiskelijoita 58 eri maasta ja nuo reppanat lukiolaiset asuu kampusalueellaan yhdessä. Voi parat pienet!! juttelin yhden afgaanitytön kanssa tosi pitkään ja se kertoi, ettei ekan vuoden aikana (kestää 2 vuotta niin kuin perus IB) poistunut kertaakaan Santa Anan kaupungin osasta kun oli niin shokissa erilaisesta elämän tavasta. Noh, voihan se tosiaan olla melkoinen shokki tulla Kabulin jälkeen lattareihin täällä ei turhia pintaa peitetä ja nuoresta pitäen tytöt ja pojat seurustelee avoimesti keskenään. Yhtäkkiä ennen esityksemme aloitusta tuli mua moikkaamaan Elviira ja Jesse . Toiset opiskelee täällä superkaukana – ajatelkaa! Kaksi vuotta!! Huhhuh! Aikamoinen kokemus! Pääsykokeet on tiukat joten melkoisia sankareita nämä tänne päässeet on. Otin yhteystiedot ylös, jotta voin kutsuu ne joskus kylään .

Mä oon jolkotellut yliopistolle nyt muutaman viikon ajan. Sinne on matkaa 6,5 km läpi noiden upeiden kumpuilevien mäkiasioiden, jos yksin käpyttää menee melko tarkkaan tunti, porukalla parikytä minuuttia pidempään kun on joukossa kaikenmaailman pätkäjalkoja ja juoruilijoita ( ). Maisemat on huiput ja kiva hiippailla kaffipeltojen välissä. Sellanen 10 hengen ydinporukka on aktiivinen tässä, ei siis joka aamu, mutta joka aamu on aina joku kävelemässä jos niikseen tulee. Aina vastaan tulee sellainen herra hevoisineen, ratsastelee menemään, lierihattu päässä ja kunnon machete-”veitsi” vyötäisillään. Mukana ravaa 2 koiraa ja joskus myös ylimääräinen heponen. Varsinaisia hevosmiehiä täällä kyllä piisaa. Mielenkiintoinen osa kulttuuria.
Vaeltelemassa käytiin yhden ihanan saksalaisen Miriaminkin kanssa lauantaiaamun kunniksi näillä lähikukkuloilla – maisemat jaksaa aina yllättää. Tääl on tosi aurinkoista aamuisin, niin kaunis valaistus. Ja sitten nyt sadekauden päätyttyä on alkanut tuulla. Ja tuulta on luvassa tänne central valleyyn enemmänkin joulukuussa. Mikä on todella ihanaa! Laittelen kuvia tuonne Facebookiin taas, kunhan onnistuu. Mun kone on nyt niin kökkönä, etten saa tällä enää oikeen tehtyä mitään - en mm. käytettyä Facebookia kaikilta osiltaan. Kurjaa.

Kävin kuulkaa kirkossakin! Aivan hurmoshenkisenä siellä hoilotin mukana, kun oli karaoketyyliin sanat seinälle heijastettuna. Vain keinahteleva naishahmo puuttui videoista . Kyseessä oli kv-babtisti-kirkko ja seremonioivat enkuksi. Olivat kutsuneet yliopistolaisia paikalle ja tarjosivat vielä lounaankin. Jouduin vähän väkipakolla sinne, mutta loppupeleissä mukavaa oli. Papin puheesta en niin perustanut, mutta musiikista nautin kovastikin. Asiaan ei ehkä vähiten vaikuttanut se seikka, että kaverini Golda hoilotti päälaulajana. Hän kamerunilainen ja kulkaa sellaiset gosbelmeiningit käynnissä oli, että oksat pois. Meinaan ehkä mennä toistekiin, joten korjatkaa nyt herranjumala äkkiä niille isovanhemmille, että tämä leidi ei ole kirkosta eronnut – päinvastoin, aikoo mennä ehkä jopa uudelleenkii! Voi tsiisus vietä nimittäin – jopa unessani annatin tulla niitä lauluja hahahhaaaaaaaaa (oikeesti )!!!!!

Ihmeempiä biletyssessioita ei ole tullut vetäistyä viimeaikoina. Kerran viuhahdin La Rumbassa, mutta rikoin kenkäni matkalla sinne ja voin kertoa, että kun slipper menee rikki, niin sillä ei enää kävellä – saati tanssita jämähdin istumaan iltaa erään costaricalaisen lakinaisen seuraan, mua pari vuotta nuoremman ikäkriisisen työmyyrän, joka oli tullu baariin suoraan töistä. Tekee 6 päivää viikossa vähintään 12 h päivässä töitä. Ihana elämä – siitä olen aina unelmoinut .Samaisena iltana käytiin myös pikaisesti Jazz Barissa, mutta kun siellä soitti live-blues-band niin sehän oli muiden mielestä niin tylsää, ettei sit jäätykään sinne !!!! Mä olin ihan et buu buu, mutta minkäs teet ku isommalla porukalla on liikentees. Sit on ollut dinneriä muutamaan otteeseen ja muuta illanistujaista, mutta hyvissä ajoin on tullut oltua jo kotosalla. Rytmit on kyl niin muuttuneet täällä. Klo 6 aikaan jo innokkaana tiiristelen kelloa, että joko sais nousta. Aurinko kun tuolta huutelee verhojen takaa, niin ei sitte millään meinaisi nukuttaa. Taitaa kuulkaa alkaa ikä painaa pahemman kerran hahahhahaaaaa!!!

Kiinan presidentti käväisi täällä su ja ma ja sen kunniaksi koko San Jose suljettiin, moottoritiet Ciudad Coloniin suljettiin (oikeesti ma oli kaikki koulut suljettuna ja valtionlaitokset) ja herralle tyhjennettiin koko Imperial hotelli hahahahaa!! Tietysti mä olin sunnuntaina San Josessa tietämättömänä koko asiasta klo 3-4 aikaan, eli juuri silloin kun pressan kone laskeutui tänne. Voin kertoa että meni muutama hernepussillinen (tai alueelle uskollisemmin ehkäpä ennemminkin papu) nenään kun taitoin matkaani takaisin kotiin. Piru vie, kun kierrettiin sellaisetkin kinttupolut, että presidenttisherra pääsee kaahaamaan pitkin highwaytä. Tuolloin en vielä ees tiennyt asiasta mitään, joten voinette kuvitella raivokkuuden määrän, kun kotimatkaan meni nelinkertain aika – erityisesti kun oli kiirus kotiin, kun olin luvannut osallistua klo 5 yhdelle dinnerille. Onnekseni mukana oli kuitenkin äitikullan lähettämä naistenlehti, joten matka meni huomattavasti rattoisammin kuin ilman sitä.

Töissä elellään jänniä vaiheita, kun pitkälti mun kätösissäni oleva hankerahoitusten deadline on tän viikon sunnuntaina. Ensi viikolla pääseekin sitten lueskelemaan reilut 20 hanke-ehdotusta ja miettimään, että mitkäs niistä olisivat toteutuskelpoisia ja millainen siivu Plan Hollannin lahjoittamasta rahasta lähtee minnekin päin maailmaa. Hankkeet on siis Earth Charter nuorisoryhmien ideoimia ja niissä pitää jotenkin tulla esiin kestäväkehitys. Kaikenlaisia supermielenkiintoisia ja hienoja ideoita on jo tullut eri puolilta maailmaa, niin jalkapalloturnauksista sotalapsien eheyttämisseminaareihin saakka .

Nyt torstaina lähdetään Danielin kanssa käymään viikonlopuksi Nicaraguassa. Meillä kun ei oo viisumeita tänne, nin voidaan olla maassa aina 3kk kerralla ja sitten pitää ylittää raja 72 tunniksi, jotta voi palata. Loistavaa, sillä sen verukkeella saa vapaapäiviä 2 – joita ei siis muuten heru millään. Tosi jännää ja kivaa, mennä käymään naapurimaassa uu uuu uuuuu!! Sunnuntaina sitten takaasi.

Niin ja voi viulu! Eilen yöllä taas jyrisi maa. Hui!!! Mä puin äkkiä päälle ja nukuinki sit loppuyön vaatteet päällä - olishan se nyt melko kamalaa, jos joutuisi säntäämään kadulle puolipukeissaan . Sitä riskiä en siis ottanut, vetelin hirsarit pitkissähousuissa ja pitkähihaisessa. Kaikkeen on varauduttava !

React to this message

Name :
Reaction :

Reactions to this message