Message

Jaana, 13 November 2009
Costa Rica Ciudad Colon

New Yorkia ja arkeilua

Käytiin akkojen kanssa Isoossa Omenassa. Voi pojat ku oli kivaa! Reissu oli melkoisen täyteen ahdettu, joten päiviä olisi saanut olla vaikka toinen mokoma lisää! Joukkoon mahtui mm.
Kylttyyriä:
- stand upia Steinfielding stan up-clubilla (niin väittivät)
- Maija Poppas-musikaalia Broadwaylla
- burlesquea http://en.wikipedia.org/wiki/Burlesque .

Ruoka- ja juomatankkausta:
- aamiaishetket dinereissa ja loputtomat määrät bageleita ja pannukakkuja
- maittavia dinnereitä: intialainen, japanilainen, thaimaalainen, japanilainen noin niinku äkkiä tulee mieleen
- lukuisia pubeja pitkin Manhattania (painotan sanaa lukuisia)
- porkkanakakkua aamu kolmen aikaan lokakuun 8. ja 9. päivän välissä.
- paperipussirommittelua lähes teinivuosien tyyliin (erona ettei silloin juotu rommia)

Vimmaista suhausta pitkin:
- Manhattania; oli Wall Streetia, Pear 17, Keskuspuistoa jne.
- Manhattan Bridgeä (oho eikö tää ookaa Brooklyn Bridge )
- Staten Islandia
- Brooklyniä (alkoi jo vähän kuulua ruikutusta tässä vaiheessa, eikä varmana oltu vielä kävelty ees kolmeekytä kilsaa sille päivälle…!)

Muuta merkittävää:
- majapaikkamme tuulikaapissa ilmoitettiin, että talo kuuluu Hispanic ja African American homeless societylle. Hyvin hyvin hämmentävää. Toivottavasti ei häädetty ketään kodistaan, notta päästiin pötköttelemään…
- meiltä kysyttiin totaalisen rändomisti erään kosmetiikkaliikkeen kassalla, että olemmeko Finnairin lentoemoja. Jälleen suunnatonta hämmennystä ilmassa.
- Anulla ja John Lennonilla on sama synde. Käytiin sen kunniaksi päivän myöhässä Strawberry fieldseillä Keskuspuistossa
- taksit ajaa noin 400 km per tunti Manhattanilla
- dinosaurukset oli isoja emmeka juurikaan arvosta mineraaleja
- tiedämme missä Nygård pitää putiikkiaan
- katutaiteilijoille on syytä antaa rahaa
- näimme ihkaelävän Michael Jacsonin
- myös Manhattanilla voi huristella maailmanpyörässä
- suurin piirtein ymmärrämme miksi ortodoksijuutalaiset jakavat sitruunoita ja rehuja kadunkulmissa
- käymme jo vakaasti neljääkymmentä

Oli siis kivaa ja voin suositella muillekii! Mutta kylymä oli ja siksipä paluu etelän suuntaan ei tehnyt lainkaan tiukkaa. Elo Costa Ricassa on muljahtanut jälleen sujuvasti arjen puolelle. Päivät kuluvat töiden parissa, ne ei tunnu tekemällä loppuvan. Ilmeni myös, että ensi kesälle olisi tiedossa niin Brasilian kuin Ruotsinkin työmatka. Hankala yhtälö sinänsä, että toinen päättyy kesäkuun 5. päivä ja toinen alkaa kesäkuun 5. päivä. Saa nähdä miten tuon kanssa sitten päädyn tekemään. Ruotsi houkuttelisi luonnollisesti siksi, että saisin ilmaisen reissun Suomeen kun taas Brasilia hieman toisista syistä, joita lienee turha eritellä.

Viikot sujuvat iloisten harrastusten parissa; on kampukselle aamutuimaan jolkottelua (tää on niin suosikki, maisemat ei tunnu arkipäiväistyvän pätkän vertaa…), espanjantunteja 2 kertaa viikossa (joista toinen yksityistunti), salsaa ja joogaa. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä lienee mainittava, että hepostelu on jatkunut rankalla kädellä. Nyt on hevosenselkäilyä jo 11h takana ja miljoona edessä. En tiedä mikä ikinä siinä on, että olen niin hullunlailla hurahtanut. Siinä vain yhdistyy huiput elementit: eläimen läheisyys, luonnossa liikkuminen, uuden oppiminen, upeat maisemat, jännitys, ticojen parissa olo, espanjan puhuminen… En nyt just keksi mitään parempaa tapaa viettää sunnuntaiaamua. Ja hevillä en tästä uudesta perinteestäni luovu. Viime lauantai-sunnuntai välisenä yönäkin raahauduimme kotiin aamu 5n jälkeen, samaan aikaan kun aurinko jo kurkki kukkuloiden takaa. Mutta ei sen väliä, kello soi neljän tunnin päästä ja hevosen selkäänhän soli ryykättävä! On jo opiskelijatkin siihen malliin oppineet aikatauluni, että portin takana oli 3 ihmistä odottelemassa kyytiä ranchille kun autolle kampeuduin . Toissasunnuntaina oli muuten hevostilan ulkoilmaravintolan keittioon moyrinyt karmes! Hyi yok! Karmes oli nimittain terciopelo, fer-de-lance, Costa Rican vaarallisin kaarme! Ja tamoli iso! Siela keittiossa huito matchetojen kanssa parhaimmillaan 7 miesta ja yhdella oli halkokin aseenaan . Kylla ne sen sit hengilta sai.

Meidän kahdenhengen kokkikoulumme on jatkunut edelleen. Menestyksellä on kokkailtu menemään jos jonkin sortin pöperöä. Lauantaiaamuisin on Farmers’ marketilta tavattu käydä tyhjäämässä puolet kojuista ja niistä sitten pitkin viikkoa nautiskellaan appeita. Tällä viikolla on testailtu inkiväärin käyttöä ruuan laitossa. Ei hullumpaa, täytyy myöntää. (Ja jälleen kiitos Vilin kokeilunhalulle!)

Hei ja kannattaa kayda kurkkaamassa tasta linkista http://www.earthcharterinaction.org/content/articles/365/1/ECI-Secretariat-participated-in-Climate-Action-Day/Page1.html meidan Ilmastonmuutospaivan hieno video siella nakyy tuttuja naamoja mun ja Vilin merkeissa. Kuvissa viuhahtelee myos siis meidan kotikaupunkia, Ciudad Colonia, jossa me siis tuon paivan kunniaksi jarjestettiin tuollainen siivous/kierratyspaiva. Oli tooosi hauskaa.

Ostettiin nyt sitten uusi auto. Sellainen pikkujeeppi, Suzuki Samurai vuodelta 1995. Siina on bensankulutus vahan paremmalla mallilla kuin siina aiemmassa vuoden 1984 jatti-jeepissa. Tamon nyt sit automaattivaihteinen ja sukkulan lailla painaa menemaan ylamakia. Jes. Eipa jaada enaa junnailemaan ja punnailemaan rekkojen taakse. Niita ylamakia kun tahan maahan on melkoisesti siunaantunut. Tammonen on nykyinen menopelimme siis: http://www.carpartswholesale.com/images/cpw_performance/thumbs200/bestop/51362-15.jpg .

Me mennaan joululomaksi Kolumbiaan! Aivan huippumahtavaa! Lennetaan paakaupunkiin Bogotaan Andeille ja takasin sitten Karibian rannalta, Cartagenasta. Kaksi viikkoa suhaillaan tuolla ja sitten kotiin 3.1. kun seuraavat vieraat, Sampo& Jenna ja Hanna & Matti, saapuvat 4.1.!

Kampuksella oli juuri Thanks Giving ja tänään perjantaina tulee olemaan Asia night. Iloksemme saapuu tanaan ystaivaseni M. M on tunnettu jo blogin alkupaan merkinnoista, silla tutustuimme toisiimme Ugandassa. M on irlantilaisbritti ja asustelee Lontoossa, joten niistakin blogimerkinnoista saattaa neidon nimi muistua mieleen. M oli meilla Suomessa saksalaisen Astridin kanssa 2 vuotta sitten joulukuussa ja kaytiin silloin junaillen Rovaniemella. Nyt M tulee tanne reiluksi kuukaudeksi mika on aivan superhuippuihanaa!!! Taman lisaksi Vilin mami ja taman ystava saapuvat vieraisille ensi viikon perjantaina ja viipyvat taalla Costa Ricassa kahden viikon ajan. Kovasti on siis hotkya tiedossa Laitinen-Hirsikangas-pensionille, vaatehuoneen ovi kaynee tiuhaan lahitulevaisuudessa (meilla on siis vain yksio, joten vieraat sullotaan nukkumaan vaatehuoneeseen jonkinasteisen yksityisyyden takaamiseksi).

Taalla oli muuten just maanjaristys. Aiku ihanaa! Johan siton odoteltuki.

Kuvia on siis tarjon taas Feispuukkautumattomille taalla:

http://www.facebook.com/album.php?aid=170401&id=683620481&l=d22b8dc9c8
http://www.facebook.com/album.php?aid=118385&id=683620481&l=9c6fb4e31b (vanhoja).

React to this message

Reactions to this message